kar­va­ken­kä

Ja metsien mies, jolla oli miehen mieli, puristeli käpälänsä nyrkkiin — isot karvakengät olisivat jättäneet kovin miehekkäitä jälkiä — ja mennä koppaili nyrkeillään kivennokia, mättäitä ja liekoja, ja taas vuoroin laukkoi pitkin kesämaan pilkkoja.

Kristiina kömpi joutuin sängystä ja veti karvakengät jalkaansa, sarkahameen ja nahkamekon ylleen.

Nähdessään maahisen ihmisen on pantava karvakenkä jalkaan ja käärittävä paulat nilkan ympärille.