kat­ke­a­ma

substantiivi/ˈkɑtkeɑmɑ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kohta, josta jokin on mennyt poikki tai halkeutunut useampaan osaan

Esimerkkilauseet

Siinä ei ollut ainoatakaan katkeamaa, ei yhtään ikävää välierää, jota hän olisi katunut.
— Simo Eronen, Juhannustanssi
Joulu ja pääsiäinen ovat lappalaisen suuria pyhäaikoja, jolloin hänenkin alituiseen arkeensa tulee hauskaa vaihtelua antava katkeama.
— Samuli Paulaharju, Lapin muisteluksia
Juoneen tuli kuitenkin katkeama everstin henkiinheräämisjakson yhteydessä.
— Wikipedia: Autuas eversti

Esiintymistiheys

231 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikatkeama
Genetiivikatkeaman
Partitiivikatkeamaa
Essiivikatkeamana
Translatiivikatkeamaksi
Inessiivikatkeamassa
Elatiivikatkeamasta
Illatiivikatkeamaan
Adessiivikatkeamalla
Ablatiivikatkeamalta
Allatiivikatkeamalle
Abessiivikatkeamatta

Riimit

-ɑmɑ

Kaikki riimit

Lähteet