ka­tu­mat­to­muus

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: katua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. luonteenpiirre, jolle on ominaista kieltäytyminen katumuksesta

Liittyvät sanat

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Mene Kristuksen tykö kaiken sinun katumattomuutesi ja epäuskosi kanssa, saamaan Häneltä katuvaisuutta ja uskoa: se tulee Hänelle kunniaksi.
— Tuomas Wilcocks, Kalliit hunajan pisarat Kalliosta Kristuksesta
"Aivan oikein, ystäväni, se on heidän oma katumattomuutensa ja uskottomuutensa", lausui provasti tyytyväisenä; hän tahtoi nyt jättää oppikirjan ja lähteä jumaluus-opilliselle retkelmälle oikein loistaakseen parhaan oppilaansa taidoilla: "Esiintyykö ihmisen epäusko aina pahoissa ja jumalattomissa töissä?"
— Alexander L. Kielland, Myrkkyä
Posnerin ja John Waren mielestä tällaiset mielialojen vaihtelut ja totaalinen katumattomuus viittaavat siihen, että Mengelellä olisi ollut kompleksinen psykopaattinen persoonallisuushäiriö.
— Wikipedia: Josef Mengele

Englanninkieliset vastineet

  • impenitence
  • impenitency

Lähteet