kau­laus

substantiivi/ˈkɑu̯lɑus/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kau-laus (2 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: kaulata

Merkitys

Esimerkkilauseet

Sen kuultuaan emäntä keskeytti kaulauksensa, purki kaulaustukilta paidan ja laskulle taitellessaan huokaisten sanoi: "Siellä tuolla hyvän Isän aituuksessa on vaikka minkälaista matosta, minkä tuokin kurja!"
— Heikki Meriläinen, Korpelan seppä

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: kavla)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaulata yhteydessä
Vanhin tieto
Ericus Schroderus, 1637
  1. suomikaulata
  2. nykyruotsikavla ’kaulata, kaulia’

myöhäinen muinaisruotsi kafle, nykyruotsi kavle ’kapula, mankeloimiskaulain, kauli’ = muinaisnorja kafli ’pitkulainen puukapula’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.ringing

Englanninkieliset vastineet

  • ringing

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39 (vastaus)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑulɑus

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaulaus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaulaus