kau­la­ta

verbi/ˈkɑu̯lɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kau-la-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: kaula

Merkitykset

  1. poistaa kuorta kasvavan puun rinnankorkeudelta koko ympärykseltä sen pystyyn tappamiseksi kahdessa-kolmessa vuodessa ehdyttämällä sen juuristoKun puu kaulataan, yhteyttämistuotteet eivät varastoidu talveksi juuristoon ja palaudu keväällä latvaan kun yhteys on katkaistu.
  2. silittää kankaita käsimankelilla

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

A. Pistä pääsi pilven raosta, kaunis kaulasi ojenna!
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Lämmenneenä, suutelojen ja syleilyjen huumaamana se oli rauennut hänelle, kietonut kätensä kaulaan, maksanut suutelon suutelolla, syleilyn kiitollisuudella, rakkauden hellyydellä...
— Irmari Rantamala, Israelitar
Linnut on painettu ruukkuun suorilla kampaleimoilla tyylitellen linnun kaulaa, päätä, siipiä ja sen vesirajaa, että vaikutelmaksi tulee kaksi vasemmalle uivaa vesilintua.
— Wikipedia: Pispan asuinpaikka

Etymologia

1kaulata1 – sevätä

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kaula yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: ← balttilainen, vertaa liettua kãklas, latvia kakls ’kaula’.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkagla, kaglus
karjalakakla ’kaula’, kakloan, kaklain ’kytkyt, kaulain’, kaklus ’kaulus’
lyydikagl(e̮) ’kaula’, kagluz, ‑us ’(järvien tai soiden) välinen kannas’
vepsäkagl ’kaula’, kaglaz, kagluz ’kannas’, kagluz (usein mon.) ’kaulus’
vatjakagla, kagluz
virokael (g. ‑a), kaelus
liivikaʾggəl, kaʾgləz ’kaula’

(suomi → pohjoissaame (Friis) gavlos ’puinen kellonkannin eläimen kaulassa’, koltansaame kāulas (kildininsaame turjansaame) ’kauluri, puuhka (naisilla talvella)’)

Samaa juurta olevia sanoja

2kaulata2 – silittää liinavaatteita käsimankelilla

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: kavla)
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
yleinen

Lähtökohta: ← nykyruotsi kavla ’kaulata, kaulia’; myöhäinen muinaisruotsi kafle, nykyruotsi kavle ’kapula, mankeloimiskaulain, kauli’ = muinaisnorja kafli ’pitkulainen puukapula’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • girdle

Esiintymistiheys

2 253 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
0.9
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
1.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

Yleisimmät: kaulaa 62 % · kaulasi 23 % · kaulaan 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kaulata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkaulaankaulasinolen kaulannutolin kaulannut
sinäkaulaatkaulasitolet kaulannutolit kaulannut
hänkaulaakaulasion kaulannutoli kaulannut
mekaulaammekaulasimmeolemme kaulanneetolimme kaulanneet
tekaulaattekaulasitteolette kaulanneetolitte kaulanneet
hekaulaavatkaulasivatovat kaulanneetolivat kaulanneet
passiivikaulataankaulattiinon kaulattuoli kaulattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkaulaisinolisin kaulannut
sinäkaulaisitolisit kaulannut
hänkaulaisiolisi kaulannut
mekaulaisimmeolisimme kaulanneet
tekaulaisitteolisitte kaulanneet
hekaulaisivatolisivat kaulanneet
passiivikaulattaisiinolisi kaulattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkaulaa—
hänkaulatkoonolkoon kaulannut
mekaulatkaamme—
tekaulatkaa—
hekaulatkootolkoot kaulanneet
passiivikaulattakoonolkoon kaulattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkaulannenlienen kaulannut
sinäkaulannetlienet kaulannut
hänkaulanneelienee kaulannut
mekaulannemmelienemme kaulanneet
tekaulannettelienette kaulanneet
hekaulannevatlienevät kaulanneet
passiivikaulattaneenlienee kaulattu

Infinitiivit

1. infinitiivikaulata
1. inf. pitkä muotokaulatakseen
2. inf. inessiivikaulatessa
2. inf. inessiivi, passiivikaulattaessa
2. inf. instruktiivikaulaten
3. inf. inessiivikaulaamassa
3. inf. elatiivikaulaamasta
3. inf. illatiivikaulaamaan
3. inf. adessiivikaulaamalla
3. inf. abessiivikaulaamatta
3. inf. instruktiivikaulaaman
4. infinitiivikaulaaminen
5. infinitiivikaulaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikaulaava
Passiivin 1. partisiippikaulattava
Aktiivin 2. partisiippikaulannut
Passiivin 2. partisiippikaulattu
Agenttipartisiippikaulaama
Kieltopartisiippikaulaamaton

Riimit

-ɑulɑtɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaulata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaulata