ka­va­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kaapia, hangata, silittää
  2. kiivetä, nousta, kavuta

Etymologia

1kavata1 – kaapia, hangata, silittää

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kava yhteydessä

Lähtökohta: ← nykyruotsi murt. Suomi skava ’kaavinrauta’, skava ’hangata, hieroa, kalvaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

2kavata2 – kiivetä, nousta, kavuta

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kavuta yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, itähanti

(myös kavahtaa kaulaan)

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkavuta (impf. kappuis) ’kiivetä’
karjalakavuta (kabuta) ’syleillä; kiivetä, kavuta (esimerkiksi lapsi kaglah kabui)’, kavahtoa ’hypähtää, kavahtaa, ponnahtaa, pyrähtää’
lyydikabuta ’syleillä’, kabahtada ’kavahtaa pystyyn, ylös’
vepsäkabuta ’syleillä’, kabahtada ’hypähtää, kiepsahtaa; ilmestyä äkkiarvaamatta’
viromurt. (Vaivara) kabuma ’kiivetä, kavuta’ (? ← suomi)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

itähantiitähanti kăγaγə̑l-, etelähanti χăwət-, pohjoishanti χowlə- ’kohota veden pintaan; nousta (kuu, tähdet)’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kavata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kavata