1kavahtaa1 – pelästyä, säikähtää, pelätä; karttaa, välttää, varoa; pitää silmällä, vahtia, katsoa, tähyillä, vaania
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- inkeroinen, vatja, eteläviro
Lainalähde: ? ← germaaninen *χawē(ja)-, vertaa nykynorja murt. haa ’havaita, tajuta’, anglosaksi hāwian ’katsoa, tarkastella’, latina cavere ’varoa’.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kavvōja ’varoa’ |
|---|
| vatja | kavo- ’karttaa’ |
|---|
| eteläviro | eteläviro kava-, kavatse- ’havaita, huomata, käsittää, ajatella’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2kavahtaa2 – hypähtää, nousta
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kavuta yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christianus Erici Lencqvist, 1782
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, itähanti
(myös kavahtaa kaulaan)
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kavuta (impf. kappuis) ’kiivetä’ |
|---|
| karjala | kavuta (kabuta) ’syleillä; kiivetä, kavuta (esimerkiksi lapsi kaglah kabui)’, kavahtoa ’hypähtää, kavahtaa, ponnahtaa, pyrähtää’ |
|---|
| lyydi | kabuta ’syleillä’, kabahtada ’kavahtaa pystyyn, ylös’ |
|---|
| vepsä | kabuta ’syleillä’, kabahtada ’hypähtää, kiepsahtaa; ilmestyä äkkiarvaamatta’ |
|---|
| viro | murt. (Vaivara) kabuma ’kiivetä, kavuta’ (? ← suomi) |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| itähanti | itähanti kăγaγə̑l-, etelähanti χăwət-, pohjoishanti χowlə- ’kohota veden pintaan; nousta (kuu, tähdet)’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja