keh­ke­ä

adjektiivi/ˈkehkeæ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

keh-ke-ä (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. (murteellinen)(vanhentunut)(harvinainen)löysä tai veltto
  2. (murteellinen)pehmeä tai pörröinen
  3. (Keski-Suomi)(murteellinen)innokas tai halukas
  4. (Keski-Suomi)(murteellinen)reipas tai eloisa
  5. (murteellinen)pyöreä tai kupera

Esimerkkilauseet

Lyö pirta, nopsaan nousee, laskee niisi ja helskyin kirjokangas kehkeää.
— Otto Manninen, Virrantyven
Sitte muistuu mieleen hylkeiden häät heinäkuussa ulapan luodolla silloin, kun kesä on kehkeimmillään, kun aavat kesäisenä yönä peilikirkkaina hohtavat ja kun poutapilvien kuvat keveiden keijujen lailla sen yli hiljaa kulkevat.
— Kaarlo Hänninen, Suomen samoilijat II
Suurikasvuinen ja komea hän oli, kehkeä ja valkoinen oli hänen ihonsa.
— Gustaf af Geijerstam, Velan kahleissa

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
melko usein länsi- ja itämurteet
Vastineita
karjala, vepsä, viro

murt. ’pöyhiä, käännellä, hajotella; purkaa (et. sukkaa tai muuta kudonnaista)’

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakehitteä ’irrottaa, purkaa; kehottaa, yllyttää, suostuttaa, neuvoa’, kehittyö ’kankaasta: purkautua kudoksesta; seurata yllytystä, kehotusta, joutua, suoriutua; kehittyä, harjaantua’, kehitys ’kehotus, yllytys, neuvo’
vepsäkehkitada ’keriä, kelata (esimerkiksi lankaa värttinälle)’
virokehkida ’kohottautua; pullistautua’, kehitada ’kohottaa; kohauttaa’, kehitus ’kohottaminen, kohauttaminen’.

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 15 (korkea)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ehkeæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kehkeä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kehkeä