keh­lo

substantiivi/ˈkehlo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

keh-lo (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. leveä ja verrattain matala puuastia

Esimerkkilauseet

Hänen vasemmalla puolellaan on hänen keppinsä penkkiä vastaan nojallaan ja penkillä juuri valmistuneet kehlo ja pieni pytty.
— Lauri Haarla, Synti
Kasi — soosi. Kehlo — Ruott. Bunke.
— J. F. Granlund, Kokki-kirja

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
melko usein tietoja länsi- ja itämurteet
Vastineita
mari, udmurtti, komi

Tähän on verrattu

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Vertailukohtia

marikəšəl, kə̑šə̑l ’astian vanne’
udmurttiki̮t́š́iĺ ’kaareva, käyrä’
komiki̮tši̮ĺ ’sama merkitys’, ki̮tšol ’mutka, koukku’

mutta kaikki nämä rinnastukset ovat kyseenalaisia. (Vain udmurtin ja komin sanat kuuluvat varmasti yhteen.)

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ehlo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kehlo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kehlo