Asiasanasto.fi

keikunta

substantiivi

/ˈkei̯kuntɑ/

Johdettu sanasta: keikkua

Merkitys

  1. 1.keikkuminen

Etymologia

keikkua + johdin -nta

Esimerkkilauseet

Veneen keikunnasta huomasi hän olevansa tuuliajolla ja puhkesi epätoivoissaan huutamaan.

Osmo Iisalo, Ontrein tarinoita

Useita päiviä taistelimme sitä vastaan, mutta vihdoin rupesi laiva, joka oli vanha, keikunnasta niin pahoin vuotamaan, että meidän täytyi purjehtia myötätuuleen monta päivää, myrskyn ja merenkäynnin pysyessä muuttumattomana.

Frederick Marryat, Saaren orvon seikkailut

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

Nominatiivikeikunta
Genetiivikeikunnan
Partitiivikeikuntaa
Essiivikeikuntana
Translatiivikeikunnaksi
Inessiivikeikunnassa
Elatiivikeikunnasta
Illatiivikeikuntaan
Adessiivikeikunnalla
Ablatiivikeikunnalta
Allatiivikeikunnalle
Abessiivikeikunnatta

Riimit

-eikuntɑ

Kaikki riimit