keik­ku­a

verbi/ˈkei̯kːuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

keik-ku-a (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 10 958. yleisin sana

Merkitys

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

pysy kylmässä kylässä kekriin asti keikkumatta.
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5 Kesäaskareet
Kevät keikkuen tulevi, mielet innosta ilona, veret valta-valkeana, tulet Helka-helluntaiset, rukoukset, riemu soipi, sydän inehmon herkkä, hellä.
— Aarni Kouta, Dityrambeja
Vaikka valtaosa laivoista on varustettu evävakaimilla, joilla vähennetään laivan keikkumista kovassa merenkäynnissä, on nämä vakaimet vain matkustajien sekä miehistön mukavuutta varten.
— Wikipedia: Risteilyalus

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan keikkua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Nyt oli jo paljon kovempi aallokko -- laiva keikkui ankkurissa, nousi ja laski.
— Sigrid Undset, Kristiina Lauritsantytär III Risti
Rantakatua kiitää sähköraitiovaunu keveästi keikkuen ja torveansa toitahuttaen.
— Juhani Aho, Minkä mitäkin Tyrolista
Sammaltuvalla katolla sipsutti västäräkki pyrstö keikkuen, näykäten kiinni kärpäsiä!
— Pentti Haanpää, Maantietä pitkin
Tuulen puhaltaessa joko Aasian tai Afrikan puolelta löivät aallot sivulta päin, ja silloin "Mongolia" keikkui pahasti.
— Jules Verne, Maan ympäri 80 päivässä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan keikka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Lähtökohta: On arveltu, että ainakin keikka merkityksessä ’ylös- ja taaksepäin taipunut’ olisi ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja keikr ’taaksepäin taipunut (yläruumis)’, nykynorja keik ’taive, mutka, kierous; nyrjähdys’ (kantaskandinaavi *kaika); sen sijaan keikkua ym. ’heilumista’ merk. sanat voisivat olla omaperäisiä. Toisaalta on myös keikka ’heiluva, kiikkuva’ selitetty skandinaavinen lainaksi, vertaa muinaisnorja skeika ’horjua, huojua, heiluttaa’ = ruotsi murt. skeka ’levittää jalkansa’, jne. On kuitenkin mahdollista, että keikka, keikkua ym. itämerensuomi vastineineen ovat kokonaisuudessaan omap. deskr. sanoja, joita lähelle tulevat kiikku ja kiikkua.

(vertaa myös kuperkeikka)

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkeikkua
karjalakeikkapeä ’pää kenossa oleva ihminen’, keikku ’keikahdus’, keikkuo, keikuttoa
vatjakeikab (prs. yks. 3. p.) ’keikkua’ (← suomi)
virokõik (g. kõigu) ’heiluminen, huojunta, järkyntä’, kõikuda ’heilua, häilyä, horjua jne.’, kõigutada ’heiluttaa, häilyttää, huiskuttaa jne.’.

Englanninkieliset vastineet

  • pitch
  • bob around
  • rock

Esiintymistiheys

12 587 esiintymää · 4.8 / milj.

Suomi24
5.3
Sanomalehdet
5.8
Aikakauslehdet
3.6
Wikipedia
0.6
Reddit
3.0
Tekstitykset
1.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: keikkuu 34 % · keikkua 8 % · keikkuen 7 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin keikkua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkeikunkeikuinolen keikkunutolin keikkunut
sinäkeikutkeikuitolet keikkunutolit keikkunut
hänkeikkuukeikkuion keikkunutoli keikkunut
mekeikummekeikuimmeolemme keikkuneetolimme keikkuneet
tekeikuttekeikuitteolette keikkuneetolitte keikkuneet
hekeikkuvatkeikkuivatovat keikkuneetolivat keikkuneet
passiivikeikutaankeikuttiinon keikuttuoli keikuttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkeikkuisinolisin keikkunut
sinäkeikkuisitolisit keikkunut
hänkeikkuisiolisi keikkunut
mekeikkuisimmeolisimme keikkuneet
tekeikkuisitteolisitte keikkuneet
hekeikkuisivatolisivat keikkuneet
passiivikeikuttaisiinolisi keikuttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkeiku—
hänkeikkukoonolkoon keikkunut
mekeikkukaamme—
tekeikkukaa—
hekeikkukootolkoot keikkuneet
passiivikeikuttakoonolkoon keikuttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkeikkunenlienen keikkunut
sinäkeikkunetlienet keikkunut
hänkeikkuneelienee keikkunut
mekeikkunemmelienemme keikkuneet
tekeikkunettelienette keikkuneet
hekeikkunevatlienevät keikkuneet
passiivikeikuttaneenlienee keikuttu

Infinitiivit

1. infinitiivikeikkua
1. inf. pitkä muotokeikkuakseen
2. inf. inessiivikeikkuessa
2. inf. inessiivi, passiivikeikuttaessa
2. inf. instruktiivikeikkuen
3. inf. inessiivikeikkumassa
3. inf. elatiivikeikkumasta
3. inf. illatiivikeikkumaan
3. inf. adessiivikeikkumalla
3. inf. abessiivikeikkumatta
3. inf. instruktiivikeikkuman
4. infinitiivikeikkuminen
5. infinitiivikeikkumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikeikkuva
Passiivin 1. partisiippikeikuttava
Aktiivin 2. partisiippikeikkunut
Passiivin 2. partisiippikeikuttu
Agenttipartisiippikeikkuma
Kieltopartisiippikeikkumaton

Riimit

-eikːuɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Keikkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/keikkua