Asiasanasto.fi

kellonheiluri

substantiivi

/ˈkelːonˌhei̯luri/

Yhdyssana: kello + heiluri

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.kellon käyntiä säätelevä edestakaisin liikkuva paino

Esimerkkilauseet

Samalla hetkellä, kun kruunu horjui hänen päässään ja vaarat lähenivät joka kellonheilurin lyönnillä, oli hän unetonna yönä ajatellut Ruotsin runottaria.

Zacharias Topelius, Välskärin kertomuksia 5

Väsyneesti tikutti kellonheiluri, hitaasti sammui uunista viimeinenkin hiillos: yhä epäselvemmäksi kävivät seinillä olevat muotokuvat, pää toisensa jälkeen katosi niistä hämäryyden syliin; yhä pimeämmäksi muuttui huone, yksinäiseksi ja värittömäksi, yhä tummempana sulki sen piiriinsä musta yö, kuten paarinliina se kattoi Sabinen päätä ja jäseniä.

Gustav Freytag, Vanha kauppiaskoti

Kellojen lyöntien aikana ilkikuriset tontut ( jotka edustavat kellojen tunnit) puikkelehtivat lavalla hurjan tanssin tahtiin kellonheilurin kolauttaen uhkaavasti.

Wikipedia: Tuhkimo (Prokofjev)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 6

Nominatiivikellonheiluri
Genetiivikellonheilurin
Partitiivikellonheiluria
Essiivikellonheilurina
Translatiivikellonheiluriksi
Inessiivikellonheilurissa
Elatiivikellonheilurista
Illatiivikellonheiluriin
Adessiivikellonheilurilla
Ablatiivikellonheilurilta
Allatiivikellonheilurille
Abessiivikellonheiluritta

Riimit

-eiluri

Kaikki riimit