- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: ← germaaninen tai kantaskandinaavi *skellōn f. → muinaisnorja skella, muinaisruotsi skælla ’kello, tiuku’ jne.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kello ’kirkon-, lehmänkello’ |
|---|---|
| karjala | kello ’lehmän, hevosen, kirkon tms. kello’ |
| lyydi | kel, kello ’sama merkitys’ |
| vepsä | kel, kelo (mon. kelod, kellod) |
| vatja | tšellä, (vatjan Kukkosin murre; ← suomi) kello ’kirkon-, lehmän-, aisakello’ |
| viro | kell (g. ‑a, ‑u) ’kello (sekä soiva että aikaa näyttävä)’ |
| liivi | kīela ’sama merkitys’ |
(suomi → inarinsaame keällu ’kirkon-, lehmän-, poronkello’, koltansaame kĭĕllă (kildininsaame turjansaame) ’sama merkitys’)