kel­lu

verbi
Jaa

Johdettu sanasta: kellua

Merkitys

  1. yksikön toisen persoonan imperatiivimuoto verbistä kellua

Esimerkkilauseet

Ja nuo iskut olivat kaksi sanaa, jotka yhtämittaa iskivät, kolkuttivat hätien sydäntään; ne nakuttivat säännöllisesti kuin kellu: Poikasi kuolee!
Konrad Lehtimäki, Viimeinen matka
Jos haarukoitamme et tahdo tuta, sa älä kellu pitkin pintaa siinä!"
Alighieri Dante, Jumalainen näytelmä I-III