kers­kun­ta

substantiivi/ˈkerskuntɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: kerskua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kerskaileva puhe tai toiminta

Esimerkkilauseet

Mutta se sattui vain viinihöyryn vallassa, ja sydämeni ei kuullut suuni kerskuntaa.
— Friedrich von Schiller, Rosvot
Kenen muun tahansa suusta kuultuna tuo väite olisi vaikuttanut naurettavalta kerskunnalta.
— Vilho Helanen, Helsingissä tapahtuu

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikerskunta
Genetiivikerskunnan
Partitiivikerskuntaa
Essiivikerskuntana
Translatiivikerskunnaksi
Inessiivikerskunnassa
Elatiivikerskunnasta
Illatiivikerskuntaan
Adessiivikerskunnalla
Ablatiivikerskunnalta
Allatiivikerskunnalle
Abessiivikerskunnatta

Riimit

-erskuntɑ

Kaikki riimit

Lähteet