kers­kun­ta

substantiivi/ˈkerskuntɑ/
Jaa

3 tavua · 9 kirjainta

Johdettu sanasta: kerskua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kerskaileva puhe tai toiminta

Esimerkkilauseet

Mutta se sattui vain viinihöyryn vallassa, ja sydämeni ei kuullut suuni kerskuntaa.
— Friedrich von Schiller, Rosvot
Hän tiesi, että Ranskassa on kerskunta teon alkua.
— Romain Rolland, Jean-Christophe IX Palava pensas
Jan Thoreau kuunteli ja kohautti vähänväliä olkapäitään hänen kerskunnalleen.
— James Oliver Curwood, Erämaan tytär
Semmoinen, suuren joukon läsnäollessa, näytti tietystikin vain typerältä kerskunnalta.
— Selma Lagerlöf, Gösta Berlingin taru
Kun sitten kevään kiihdyttämä into nousi niin, että "Savolaisen laulu" kajahti kyynelten pyöriessä laulajain silmissä ja kotiseudun tuntu kasvoi kerskunnaksi puheilla ja nyrkiniskuilla pöytään, silloin pujahti Lauri Falk seurasta pois ja nousi kannelle.
— Joel Lehtonen, Kerran kesällä

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-erskuntɑ

Kaikki riimit

Lähteet