ke­syt­tö­mäs­ti

Hän seurasi ääntä, joka yhä huoaten huudahteli hänelle, vuoroin rukoilevasti, vuoroin ilakoiden, kesyttömästi ja ilkkuen — niinkuin kiusaantunut henki, joka koettaa kyyneleiden takaa ääneensä nauraa.

Siihen aikaan Lauri Falk ensi kertaa rakastuikin, hämärästi, kesyttömästi; mutta siitä rakkaudesta puhumme tuonnempana, paremmin soveltuvassa kohdassa.