keu­lu

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. ulkonema

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan keula yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, pohjois- eli vienankarjala, viro

Lähtökohta: mahdollisesti ← germaaninen *skeula-, vertaa muinaisnorja skjól ’suoja, suojus, suojakatos, sateen suoja, piilopaikka’, nykyruotsi nykytanska skjul, muinaisruotsi skiūl ’sama merkitys’, jne. indoeurooppalainen juuresta *skeu- ’peittää, suojata’.

Toistakin germaaninen alkulähdettä on ajateltu: germaaninen tai kantaskandinaavi *keula-z: muinaisnorja kjóll, anglosaksi cēol ’laiva’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkegla, kebla ’keula’ (run.; ← suomi)
pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala keula (harv.) ’sama merkitys’, aunuksenkarjala keblu ’kaareva puu veneessä’ (nämä ← suomi), eteläkarjala (Suojärvi) keplakko ’maakieleke’
virokäil, ‑as, keul, keel ’laivan keula’ (osittain mahdollisesti ← suomi, kuten myös pohjoissaame gæwˈle, luulajansaame keu´lē, käu´lē jne.)

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Keulu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/keulu