keu­la

substantiivi/ˈkeu̯lɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

keu-la (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 4 819. yleisin sana

Merkitykset

  1. aluksen suippeneva etummainen osaAlus kyntää merta keula vaahdoten.
  2. auton nokkaTämän kärryn keulilla on yli 500 hevosta.
  3. (slangia)kokaiini

Synonyymit ja vastakohtasanat

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Jo soutaa kotiinsa kalamies, mutainen haavi keulassa.
— Joel Lehtonen, Myrtti ja alppiruusu; Punainen Mylly
"Tässä on Tacitus", sanoi hän hymyillen jäykällä tavallaan ja katsahtaen Hagariin, sillä hän tunsi tuon märän esineen, jonka hän oli nähnyt Andromedan keulanko kassa.
— Zacharias Topelius, Tähtien turvatit II
Tyypillistä kreikkalaisille aluksille oli keulan pidennys, keulajuhmuri, joka sotalaivoissa toimi hyökkäyspuskurina, mutta kauppalaivoissa sen on arveltu parantaneen kulkuominaisuuksia, kuten nykyään käytettävä bulbi.
— Wikipedia: Laivanrakennus

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan keula lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ja vaarallisesti nojautuen kanootin keulan yli hän alkoi imeä vettä huulillaan.
— H. G. Wells, Varastettu basilli ja muita tapauksia
Satoja kanootteja tuli kiitäen virtaa alas kääntäen keulansa hiekkarannalle.
— Zane Grey, Rajaseudun henki
Pian oli purjekin reilassa ja vene laitatuulta mennä huhkasi, että vaahto keulassa porisi.
— Kasimir Leino, Emmalan Elli
Puhalsi suotuisa länsi-tuuli ja Bylgia halkaisi aaltoja, vesi keulassa kohisten.
— W. W. Jacobs, Meripoikia

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
Pohjois-Savo
Vastineita
inkeroinen, pohjois- eli vienankarjala, viro

Lähtökohta: mahdollisesti ← germaaninen *skeula-, vertaa muinaisnorja skjól ’suoja, suojus, suojakatos, sateen suoja, piilopaikka’, nykyruotsi nykytanska skjul, muinaisruotsi skiūl ’sama merkitys’, jne. indoeurooppalainen juuresta *skeu- ’peittää, suojata’.

Toistakin germaaninen alkulähdettä on ajateltu: germaaninen tai kantaskandinaavi *keula-z: muinaisnorja kjóll, anglosaksi cēol ’laiva’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkegla, kebla ’keula’ (run.; ← suomi)
pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala keula (harv.) ’sama merkitys’, aunuksenkarjala keblu ’kaareva puu veneessä’ (nämä ← suomi), eteläkarjala (Suojärvi) keplakko ’maakieleke’
virokäil, ‑as, keul, keel ’laivan keula’ (osittain mahdollisesti ← suomi, kuten myös pohjoissaame gæwˈle, luulajansaame keu´lē, käu´lē jne.)

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • bow
  • prow
  • nose

Esiintymistiheys

40 057 esiintymää · 15.3 / milj.

Suomi24
15.7
Sanomalehdet
27.1
Aikakauslehdet
8.7
Wikipedia
21.0
Reddit
4.1
Tekstitykset
8.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: keula 29 % · keulan 16 % · keulaan 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eulɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Keula. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/keula