ke­vät­puu

Minun ei tarvitse muuta kuin ummistaa silmäni, kun jo taas näen edessäni tuon kaiken: hehkuvan pääsiäistaivaan ja sen alla hurmioituneet lahkolaiset, jotka kiertävät kehässä ja laulavat; pauhaava joki, tulvavettä, rajusti eteenpäin lainehtivaa, auringonlaskun punaamaa... ja teidän kasvonne rantakojun hämärässä... Kohisevat kevätpuut... Karitsan verellä sivellyt oven pihtipielet... Vanhan tuulimyllyn palo yöllä...

He kulkivat lumesta paljastuneella rannalla, viivähtivät vilpoisten kevätpuiden alla ja katsoivat jäiden menoa virrassa, jäiden, jotka kumisten ja auringonlaskun punaamina lohkareina vyöryivät rajusti eteenpäin lainehtivassa tulvavedessä.

Väriltään vaalean, avaraonteloisen, pehmeän ja keveän kevätpuun osuus vuosilustosta tulisi olla mahdollisimman suuri tummaan kesäpuuhun verrattuna; tästä katsotaan olevan äänellistä etua.