ke­vät

substantiivi/ˈkeʋæt/
Jaa

Merkitys

  1. talven jälkeinen ja ennen kesää oleva vuodenaika. Pohjoisella pallonpuoliskolla maaliskuusta toukokuuhun. Eteläisellä pallonpuoliskolla syyskuusta marraskuuhun.kohti kevättä

Synonyymit

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.spring
  • ruotsivår
  • saksaFrühling (m), Lenz (m), Frühjahr (n)
  • ranskaprintemps (m)
  • venäjäвесна
  • esp.primavera (f)
  • virokevad
  • italiaprimavera (f)
  • puolawiosna
  • norjavår (m)

Hierarkia

Yläkäsitteet

Alakäsitteet

Esimerkkilauseet

Mutta silti kevät koittaa, saapuu suuri Suomen suvi, päivä nousee, valo voittaa, koituu kukkakuiden huvi.
— Kössi Kaatra, Murroksessa
Kevät kurkistelee sisään ikkunoista, — tunnen muuten erään miehen, joka aikoo tehdä kirjan keväästä.
— Juho Koskimaa, Elämää katsellessa
Kesäkuukausina alueilla, joilla merijää on sulanut kokonaan pois, jääkarhut elelevät maalla ja käyttävät syksyyn asti, neljästä jopa kahdeksan kuukauden ajan, ravinnokseen pelkästään keväällä keräämänsä rasvakerrosta.
— Wikipedia: Jääkarhu

Englanninkieliset vastineet

  • spring

Esiintymistiheys

384 438 esiintymää · 146.5 / milj.

Suomi24
133.8
Sanomalehdet
321.6
Aikakauslehdet
378.1
Wikipedia
316.0
Reddit
55.0
Tekstitykset
23.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 44

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikevät
Genetiivikevään
Partitiivikevättä
Essiivikeväänä
Translatiivikevääksi
Inessiivikeväässä
Elatiivikeväästä
Illatiivikevääseen
Adessiivikeväällä
Ablatiivikeväältä
Allatiivikeväälle
Abessiivikeväättä

Riimit

-eʋæt

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet