kielenvaihto
substantiivi/ˈkie̯lenˌʋɑi̯hto/kie-len-vaih-to (4 tavua) · 12 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- ilmiö, jossa kieliyhteisö siirtyy käyttämään toista kieltä oman alkuperäisen kielensä sijasta
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Vaikka saamelaiskielten puhujat ovat suomalaistuneet, on tällainen sanasto säilynyt kielenvaihdon läpi, sillä se kuvaa konkreettisia tarkoitteita, joilla ei ole täsmällisiä vastineita suomen kielen muilla puhuma -alueilla.Kun kantasaame levisi pohjoiseen, tapahtui siellä asuneiden, toisen tuntemattoman paleoeurooppalaisen kielen puhujien kielenvaihto ja saamelaiset etnisenä ryhmänä nykyisessä mielessä muodostuivat.Toisin kuin monesti luullaan, ei kääntämisessä kuitenkaan ole kysymys vain yksinkertaisesta kielenvaihdosta, johon sanakirja ja kielioppi tarjoavat avaimen.Taivutustiedot
Yleisimmät: kielenvaihto 58 % · kielenvaihdon 27 % · kielenvaihtoa 15 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑihto
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kielenvaihto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kielenvaihto