kie­len­vaih­to

substantiivi/ˈkie̯lenˌʋɑi̯hto/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kie-len-vaih-to (4 tavua) · 12 kirjainta

Yhdyssana: kieli + vaihto

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ilmiö, jossa kieliyhteisö siirtyy käyttämään toista kieltä oman alkuperäisen kielensä sijasta

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Vaikka saamelaiskielten puhujat ovat suomalaistuneet, on tällainen sanasto säilynyt kielenvaihdon läpi, sillä se kuvaa konkreettisia tarkoitteita, joilla ei ole täsmällisiä vastineita suomen kielen muilla puhuma -alueilla.
— Wikipedia: Substraatti (kielitiede)
Kun kantasaame levisi pohjoiseen, tapahtui siellä asuneiden, toisen tuntemattoman paleoeurooppalaisen kielen puhujien kielenvaihto ja saamelaiset etnisenä ryhmänä nykyisessä mielessä muodostuivat.
— Wikipedia: Saamelaisten historia
Toisin kuin monesti luullaan, ei kääntämisessä kuitenkaan ole kysymys vain yksinkertaisesta kielenvaihdosta, johon sanakirja ja kielioppi tarjoavat avaimen.
— Wikipedia: Kääntäminen

Taivutustiedot

Yleisimmät: kielenvaihto 58 % · kielenvaihdon 27 % · kielenvaihtoa 15 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑihto

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kielenvaihto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kielenvaihto