kier­rin

substantiivi/ˈkie̯rːin/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. mekanismi tai laite, joka on tarkoitettu pyörittämiseen

Esimerkkilauseet

Kierrin kieppui höllänä ympäri eikä soittoa kuulunut.
Maila Talvio, Tähtien alla
Kapteini Anderson antoi käyttää kierrin- eli väänninpuita ja viisikymmentä miestä tuli vintturia vääntämään.
Jules Verne, Veden päällä liikkuva kaupunki

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33, vokaalivaihtelutyyppi K

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikierrin
Genetiivikiertimen
Partitiivikierrintä
Essiivikiertimenä
Translatiivikiertimeksi
Inessiivikiertimessä
Elatiivikiertimestä
Illatiivikiertimeen
Adessiivikiertimellä
Ablatiivikiertimeltä
Allatiivikiertimelle
Abessiivikiertimettä

Riimit

-ierːin

Kaikki riimit

Lähteet