kie­vas

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. nopea, sukkela, vikkelä; viekas, mielistelevä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kieva yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745

~ ? pohjois- eli vienankarjala kievottaa ’viekottaa’ | ? viro murt. keeveldus ’rauhattomuus, eloisuus’, keevesk ’kevytmielinen, mielistelevä’.

Etäsukukielistä (saame ja unkari) ehdotetut vastineet ovat epätodennäköisiä. Vertaa sen sijaan kiema ’kova halu, into, kiihko’ (Pohjois-Karjala Keski-Suomi Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa), kiemailla (yleinen) ’keikistellä, häärätä ympärillä’, kiemas (Eurén 1860) ’huomaamatta tai salaa tarttuva, himokas’ sekä kiivas ja kiima.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kievas. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kievas