kii­ma

substantiivi/ˈkiːmɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kii-ma (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 6 660. yleisin sana

Merkitykset

  1. (eläintiede)useimmilla nisäkäsnaarailla esiintyvä seksuaalisen aktiivisuuden tila aikana, jolloin munasolun hedelmöittyminen on mahdollista
  2. voimakas seksuaalinen halu
  3. (kuva)innostus, joka syntyy jostakin ja esiintyy tiettyyn aikaan; intomielinen jonkin asian kannatus tai ajaminenkevään osinkokiima

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ilma autereisna rasvaa värehtii, kärpäset ne kiimaa, hyppii seiniin, niityll' lehmät niinkuin tädit märehtii aamujuorujaan, kun sarvet uppoo heiniin, missä soipi sirkkus heinäpukkien, klovnein pyllyheitot, leikki lukkien.
— Larin-Kyösti, Sydänpäivän lauluja
Soi huoneista huilut ja hetken häät, käy kaduilla karnevaali, ihojauhoin hohtavat poskipäät, käy kiima, kutsu ja vaali.
— Larin-Kyösti, Lauluja rakkaudesta
Koiran jättämistä virtsamerkeistä muut koirat saavat selville, onko se tuttu vai vieras, sairas vai terve, kylläinen vai nälkäinen, tai mahdollisesti kiimassa oleva narttu.
— Wikipedia: Koira

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kiima lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Karhujen kiima ajoittuu touko-heinäkuuhun, ja pariutumismenoihin kuuluvat urosten taistelut naaraista.
— Wikipedia: Karhu
Lisääntyminen Naaraiden kiima-aika ei ole vuodenajasta riippuvainen, joten parittelu voi tapahtua milloin vain.
— Wikipedia: Puuma
Vuoto vaalenee varsinaista kiimaa lähestyttäessä.
— Wikipedia: Kiima
Lisääntyminen Kiima-aika karibuilla alkaa vähitellen elo-syyskuun vaihteessa.
— Wikipedia: Karibu

Etymologia

Vanhin tieto
1734
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro, pohjoissaame, komi ja 3 muuta kieltä

tai todennäköisemmin nominaalijohdos verbivartalosta *kii-, joka

Vastineet sukukielissä (9 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakiima ’lintujen soidin(paikka); kiima, parittelunhalu; halu, himo, kiihko; touhu, puuha; leikki, peli’, kiimie ’olla kiimassa’
lyydikīm(e̮) ’kiima, soidin’, kīmidä ’kiimailla’
vepsäkim ’kiima, soidin’, kimda ’olla soitimella’
virokiim (g. ‑a) ’kiima, himo’, kiimata ’olla kiimainen, himokas’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

pohjoissaamepohjoissaame gieiˈbme (uumajansaame piitimensaame luulajansaame) ’(eläinten) kiima-aika’, gieiˈbmât ’paritella’ (ainakin pohjoissaame gibme (luulajansaame inarinsaame) ’kiima’, gibmât ’paritella’ ← suomi)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame gikkât (luulajansaame inarinsaame kildininsaame turjansaame) ’paritella; lähennellä; soida (linnut); taikoa (šamaani)’
komikojni̮ ’olla soitimella’, turni̮-kojni̮ ’taikoa, ennustaa’
etelämansietelämansi kij-, itämansi länsimansi kǟj-, pohjoismansi kaj- ’olla soitimella; laulaa taikalaulua’, etelämansi itämansi länsimansi kim ’(teeren, metson) soidin’
itähantiitähanti köj-, etelähanti kĕj- ’olla soitimella (linnut)’, pohjoishanti koj- ’ennustaa, taikoa laulamalla’
unkarikéj ’halu, hekuma, nautinto’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.heat, oestrus, estrus
  • viroind, kiim

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • heat
  • oestrus
  • estrus

Esiintymistiheys

25 279 esiintymää · 9.6 / milj.

Suomi24
11.5
Sanomalehdet
1.6
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
1.9
Reddit
3.1
Tekstitykset
1.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: kiima 33 % · kiimassa 23 % · kiiman 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːmɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiima. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiima