kii­kut­ta­mi­nen

substantiivi/ˈkiːkutːɑminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kii-kut-ta-mi-nen (5 tavua) · 13 kirjainta

Johdettu sanasta: kiikuttaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kiikuttaa

Esimerkkilauseet

Nyt kerrankin loppukoon kurja matka ja kamala kurpan kiikuttaminen.
— Samuli Paulaharju, Tunturien yöpuolta
»Ja sen minä vannon, että ainoa hyvätyö, minkä ryssät ikänään ovat Suomelle tehneet, on tämän riisiryynipussin kiikuttaminen Rautuun», innostui patterin ainainen ilonpitäjä, kersantti Olkinuora.
— Aarno Karimo, Tykkimiehen muistelmia Karjalan rintamalta

Etymologia

kiikuttaa + johdin -minen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiikuttaminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiikuttaminen