kii­kut­ta­mi­nen

substantiivi/ˈkiːkutːɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kiikuttaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kiikuttaa

Etymologia

kiikuttaa + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Nyt kerrankin loppukoon kurja matka ja kamala kurpan kiikuttaminen.
— Samuli Paulaharju, Tunturien yöpuolta
»Ja sen minä vannon, että ainoa hyvätyö, minkä ryssät ikänään ovat Suomelle tehneet, on tämän riisiryynipussin kiikuttaminen Rautuun», innostui patterin ainainen ilonpitäjä, kersantti Olkinuora.
— Aarno Karimo, Tykkimiehen muistelmia Karjalan rintamalta

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikiikuttaminen
Genetiivikiikuttamisen
Partitiivikiikuttamista
Essiivikiikuttamisena
Translatiivikiikuttamiseksi
Inessiivikiikuttamisessa
Elatiivikiikuttamisesta
Illatiivikiikuttamiseen
Adessiivikiikuttamisella
Ablatiivikiikuttamiselta
Allatiivikiikuttamiselle
Abessiivikiikuttamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet