kiiltokulta
substantiivi/ˈkiːltoˌkultɑ/kiil-to-kul-ta (4 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- erityisen kirkkaana kiiltävä kulta tai vastaava väri
Esimerkkilauseet
Tok' jälleen toivoin, metsää kaadoin Ja maata kuokin, suota raadoin, Ja suosta löysin aartehen: Näin kullan kiillon mudassa Ja aloin tuota huuhtoa — En saanutkaan kuin multaa Ja hiukan kiiltokultaa.Muolaassa ja Uudellakirkolla näki Reinholm monessa paikoin puita, joihin oli leikattu ristinmerkkejä tai ripustettu kaikenvärisiä, m.m.
kiiltokullasta tehtyjä ristiä sekä vaatteenkaistaleita, nyöriä ja nauhoja.Kultausta voidaan pitää pöyhkeilevänä, mutta sillä saadaan arvokas vaikutelma, kun tiettyjä kohtia korostetaan kiiltokullalla ja mattakultaa käytetään pohjustukseen ja elävöittämiseen.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ultɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiiltokulta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiiltokulta