kiil­to­kul­ta

substantiivi/ˈkiːltoˌkultɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kiil-to-kul-ta (4 tavua) · 11 kirjainta

sisältää sanat: kiilto + kulta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. erityisen kirkkaana kiiltävä kulta tai vastaava väri

Esimerkkilauseet

Tok' jälleen toivoin, metsää kaadoin Ja maata kuokin, suota raadoin, Ja suosta löysin aartehen: Näin kullan kiillon mudassa Ja aloin tuota huuhtoa — En saanutkaan kuin multaa Ja hiukan kiiltokultaa.
— Arvi Jännes, Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi
Muolaassa ja Uudellakirkolla näki Reinholm monessa paikoin puita, joihin oli leikattu ristinmerkkejä tai ripustettu kaikenvärisiä, m.m. kiiltokullasta tehtyjä ristiä sekä vaatteenkaistaleita, nyöriä ja nauhoja.
— Julius Krohn, Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus
Kultausta voidaan pitää pöyhkeilevänä, mutta sillä saadaan arvokas vaikutelma, kun tiettyjä kohtia korostetaan kiiltokullalla ja mattakultaa käytetään pohjustukseen ja elävöittämiseen.
— Wikipedia: Kultaus

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ultɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiiltokulta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiiltokulta