kii­ruh­ta­mi­nen

substantiivi/ˈkiːruhtɑminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kii-ruh-ta-mi-nen (5 tavua) · 13 kirjainta

Johdettu sanasta: kiiruhtaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kiiruhtaa

Esimerkkilauseet

Sepä oli hävytöntä, jupisi Pomukkelskopp, ikäänkuin puhuisi hän itseksensä, semmoista ei hän olisi kärsinyt pehtoriltansa; mutta hänen oli kiiruhtaminen kotiansa, sanoi hän, ja huusi ulos akkunasta hevostansa.
— Fritz Reuter, Maamiesajoiltani
Hänessä vallitsi vaan yksi ajatus, nimittäin kiiruhtaminen, ja sentähden hän kiiruhti.
— vanh. Alexandre Dumas, Kolme muskettisoturia
Mutta hänellä ei ollut enää aikaa ihannella luonnonilmiöitä, hänen kun oli kiiruhtaminen takaisin Mátan kylään, missä oli eläinsairaala ja apteekki.
— Mór Jókai, Keltaruusu

Etymologia

kiiruhtaa + johdin -minen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiiruhtaminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiiruhtaminen