kii­ruh­taa

verbi/ˈkiːruhtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kii-ruh-taa (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 14 314. yleisin sana

Merkitykset

  1. (intransitiivinen)joutua, rientää, pitää kiirettäTyöpäivän jälkeen kiiruhdan kotiin.
  2. (transitiivinen)jouduttaa, hoputtaaOn menetelmiä, joilla voidaan kiiruhtaa synnytystä.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Hän kiiruhti. Paluutie nousi nyt vuorenrinnettä laaksosta taas ylös, kauas korkeuteen, luikerrellen jyrkänteitä kierrellen kuin mato.
— Irmari Rantamala, Israelitar
Nähdessään niiden tulevan, joita olivat odottaneet, miehet koputtivat piippunsa tyhjiksi, pistivät nuuskarasiat takaisin loviin, jotka oli tehty heidän korviinsa, ja kiiruhtivat vangitsemaan nuo neljä.
— H. Rider Haggard, Musta ja valkea sydän
Jonkin vaaran uhatessa sytytettiin kynttilä ja uskottiin, että käärmeet, kuningas etunenässä, kiiruhtavat paikalle apuun.
— Wikipedia: Elättikäärme

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kiiruhtaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Sitten hän luulikin sen keksineensä ja kiiruhti juoksujalkaa takaisin metsään.
— Sakari Salovaara, Hallatar ja paimentyttö
Hän vaikeni ja kiiruhti nopeasti pois miehen lailla, joka pyrkii irti itsestään.
— Edward Bulwer-Lytton, Pompeijin viimeiset päivät
Sitten Signe Björseth hyvää yötä toivottamatta nopein askelin kiiruhti tiehensä.
— Juho Koskimaa, Signe Björseth

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiire yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Koska kiire sana muodollisesti näyttää johdokselta, voitaisiin kantasanan edustajana ehkä pitää verbiä kiiriä, joka voi olla deskr. alkuperää, vertaa kiitää.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkīrehtiä ’kiirehtiä’, kīrekäs ’kiireinen’
karjalakiireh ’kiire, kiireinen’, kiirehteä, kiirehtie ’kiirehtiä’
lyydikīreh ’kiire’, kīrehtädä, ‑tada ’kiirehtiä’
vepsäkīruh, kiruh ’kiire’, kiruht́t́a ’kiirehtiä’
vatjatšīre ’kiire’, tšīrēssi ’kiireesti’
virokiire, kiires (g. kiire) ’kiire, nopea’, kiirus ’nopeus, vauhti’, kiirestada, kiirustada ’kiirehtiä, jouduttaa’.

suomi → nykyruotsi murt. Suomi kiiru ’kiire’ ja inarinsaame kiiras (koltansaame kildininsaame) ’kiire; nopea’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • rush
  • hurry
  • hie
  • hasten

Esiintymistiheys

8 630 esiintymää · 3.3 / milj.

Suomi24
2.6
Sanomalehdet
6.8
Aikakauslehdet
3.2
Wikipedia
1.6
Reddit
0.6
Tekstitykset
10.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: kiiruhtaa 27 % · kiiruhti 16 % · kiiruhda 15 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kiiruhtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkiiruhdankiiruhdinolen kiiruhtanutolin kiiruhtanut
sinäkiiruhdatkiiruhditolet kiiruhtanutolit kiiruhtanut
hänkiiruhtaakiiruhtion kiiruhtanutoli kiiruhtanut
mekiiruhdammekiiruhdimmeolemme kiiruhtaneetolimme kiiruhtaneet
tekiiruhdattekiiruhditteolette kiiruhtaneetolitte kiiruhtaneet
hekiiruhtavatkiiruhtivatovat kiiruhtaneetolivat kiiruhtaneet
passiivikiiruhdetaankiiruhdettiinon kiiruhdettuoli kiiruhdettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkiiruhtaisinolisin kiiruhtanut
sinäkiiruhtaisitolisit kiiruhtanut
hänkiiruhtaisiolisi kiiruhtanut
mekiiruhtaisimmeolisimme kiiruhtaneet
tekiiruhtaisitteolisitte kiiruhtaneet
hekiiruhtaisivatolisivat kiiruhtaneet
passiivikiiruhdettaisiinolisi kiiruhdettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkiiruhda—
hänkiiruhtakoonolkoon kiiruhtanut
mekiiruhtakaamme—
tekiiruhtakaa—
hekiiruhtakootolkoot kiiruhtaneet
passiivikiiruhdettakoonolkoon kiiruhdettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkiiruhtanenlienen kiiruhtanut
sinäkiiruhtanetlienet kiiruhtanut
hänkiiruhtaneelienee kiiruhtanut
mekiiruhtanemmelienemme kiiruhtaneet
tekiiruhtanettelienette kiiruhtaneet
hekiiruhtanevatlienevät kiiruhtaneet
passiivikiiruhdettaneenlienee kiiruhdettu

Infinitiivit

1. infinitiivikiiruhtaa
1. inf. pitkä muotokiiruhtaakseen
2. inf. inessiivikiiruhtaessa
2. inf. inessiivi, passiivikiiruhdettaessa
2. inf. instruktiivikiiruhtaen
3. inf. inessiivikiiruhtamassa
3. inf. elatiivikiiruhtamasta
3. inf. illatiivikiiruhtamaan
3. inf. adessiivikiiruhtamalla
3. inf. abessiivikiiruhtamatta
3. inf. instruktiivikiiruhtaman
4. infinitiivikiiruhtaminen
5. infinitiivikiiruhtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikiiruhtava
Passiivin 1. partisiippikiiruhdettava
Aktiivin 2. partisiippikiiruhtanut
Passiivin 2. partisiippikiiruhdettu
Agenttipartisiippikiiruhtama
Kieltopartisiippikiiruhtamaton

Riimit

-iːruhtɑː

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiiruhtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiiruhtaa