kiiruna
erisnimi, substantiivi/ˈkiːrunɑ/
Merkitykset
- 1.kylmässäkin hyvin toimeentuleva metsäkanalintu (Lagopus mutus), jota tavataan runsaana puuttomilla ja karuilla tuntureiden lakialueilla.Kiiruna on levinnyt holarktisen alueen pohjoisosiin. Sitä tavataan myös Alpeilla.
- 2.kaupunki Pohjois-Ruotsissa ja saman nimisen kunnan keskustaajama
Etymologia
saamen samaa tarkoittava giron < mahdollisesti jokin Suomen alueella ennen saamelaisten tuloa puhuttu muinaiskieli Kirjakielessä nimi esiintyy ensimmäisen kerran A. J. Malmbergin (myöhemmin Mela) Fauna Fennicassa 1872.
Käännökset
- engl.rock ptarmigan
- ruotsiKiruna, fjällripa
- saksaAlpenschneehuhn
- ranskalagopède alpin
- venäjäтундряная куропатка
- virolumepüü
- norjafjellrype
Hierarkia
Yläkäsitteet
Alakäsitteet
Esimerkkilauseet
Vaarain laell' loisti lumi, kiiruna jo lauloi tunturilla porovarsan ääntä jäljitellen, pounuun metsähiiret kaivoi teitään, sääsket tanssi riemuhäitänsä.
Sinne ajettiin malmia aina Luossavaarasta ja Kiirunasta asti sekä myös Junosuvannosta, jopa Suomenkin puolelta Miekojärvestä ja Vietosesta Kaaraneskosken mailta.
Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Myös jääkarhua, jänistä ja kettua metsästettiin, sekä linnustettiin muun muassa kiirunaa ja hanhea.
Englanninkieliset vastineet
- ptarmigan
- rock ptarmigan
Esiintymistiheys
2 206 esiintymää, 0.8 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 12
| Nominatiivi | Kiiruna |
| Genetiivi | Kiirunan |
| Partitiivi | Kiirunaa |
| Essiivi | Kiirunana |
| Translatiivi | Kiirunaksi |
| Inessiivi | Kiirunassa |
| Elatiivi | Kiirunasta |
| Illatiivi | Kiirunaan |
| Adessiivi | Kiirunalla |
| Ablatiivi | Kiirunalta |
| Allatiivi | Kiirunalle |
| Abessiivi | Kiirunatta |
Riimit
-iːrunɑ
Kaikki riimit