kii­vas­tu­mi­nen

substantiivi/ˈkiːʋɑstuminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kii-vas-tu-mi-nen (5 tavua) · 13 kirjainta

Johdettu sanasta: kiivastua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kiivastua

Esimerkkilauseet

Kova kiivastuminen sai hänen kasvonsa punasiksi ja silmänsä veristäviksi, ja hän hyppäsi ylös tuolilta, raivoissaan valmiina huutamaan, kiroilemaan, lyömään nyrkkiään pöytään.
— Maksim Gorki, Kolme ystävystä II
Tämä tutkistelu olisi tavallisissa olosuhteissa nostanut punan kärsimättömän Aramiksen korviin; mutta Vannesin piispa ei niin vähästä suuttunut, varsinkaan kun hän oli itselleen kuiskannut, että kiivastuminen oli vaarallista.
— Alexandre Dumas, Bragelonnen varakreivi II
"Magdan" kiivastuminen tuli hehkuvammaksi, kun Ida Aalberg pyyhkäisi ruusuvihkon pöydältä niin rajusti, että se lensi melkein seinään asti.
— Kaarle Halme, Arkadia

Etymologia

kiivastua + johdin -minen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uminen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiivastuminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiivastuminen