ki­lak­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kirkas, kimeä (ääni)
  2. kirkas (vesi); pistävä, kova (pakkanen); pistävän makuinen, hapan
  3. hapan, muikea

Etymologia

1kilakka1 – kirkas, kimeä (ääni)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kileä yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Kuuluu onomat. kilistä verbin yhteyteen (katso tätä). Sama sana on alkuaan varmaankin myös kileä, kilakka merk:ssä ’kirkas (vesi; Vermlanti); pistävä, kova (pakkanen; itämurteet); pistävän makuinen, hapan (Vermlanti)’. Katso myös kilo2, kilo3.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjala(aunuksenkarjala) kilie ’kirkas; kileä, heleä’, kilakka ’(äänestä:) kimeä, kirkas, heleä’
virokile, eteläviro kille ’terävä, pistävä (pakkanen, ääni)’.

Samaa juurta olevia sanoja

2kilakka3 – hapan, muikea

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kilo yhteydessä
Vastineita
viro

Liittynee merk:n ’pistävä (maku)’ kautta kileä sanaan, katso tätä, vertaa myös kilju. — suomi → pohjoissaame gilˈlasit (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’kypsyä, paistua vähän; tulehtua (iho); (Lu) hapata (liha tai kala lämpimässä); (In Ko) haurastua (nahka tulen paahteessa)’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viromurt. kile: kaera-kile ’hapan kaurapuuro tai ‑kiisseli’, kiliseda, kilastada ’hapantua’, kila, kilgas (g. kilka) ’pistävän hapan’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kilakka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kilakka