kim­mas­tus

substantiivi/ˈkimːɑstus/
Jaa

Johdettu sanasta: kimmastua

Merkitys

  1. kimmastuminen tila; kimmastuneisuus

Etymologia

kimmastua + johdin -us

Esimerkkilauseet

Ensi kimmastuksessaan oli aikonut tulla vuorelle sieltä meitä pois ajamaan, mutta sitten oli kuitenkin kääntynyt pois ja mennyt hyvin tuohuksissaan kotiinsa, uhaten vallesmannilla.
— Juhani Aho, Kevät ja takatalvi
Miten lie mielensä myrtynyt, kun ei ollut rahaa piisalle juomansa oluen maksuun, ja siinä kimmastuksissaan lie tullut hölpöttäneeksi päätöntä pötyä — niinkuin se on vähän muutenkin tämän Oton tapa», sanoi kysyttyä toinen miehistä, toisen yhtyessä kaikissa kohdin hänen lausuntoonsa.
— Juho Hoikkanen, Viinamäen Eemeli
Varkaat suuttuivat, iskivät kimmastuksissaan kuvaa miekalla ja heittivät sen maahan.
— Wikipedia: Musta madonna

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikimmastus
Genetiivikimmastuksen
Partitiivikimmastusta
Essiivikimmastuksena
Translatiivikimmastukseksi
Inessiivikimmastuksessa
Elatiivikimmastuksesta
Illatiivikimmastukseen
Adessiivikimmastuksella
Ablatiivikimmastukselta
Allatiivikimmastukselle
Abessiivikimmastuksetta

Riimit

-imːɑstus

Kaikki riimit

Lähteet