Asiasanasto.fi

vim­mas­tussubstantiivi

/ˈʋimːɑstus/

Merkitys

  1. 1.vimmastumisen tila; vimmastuneisuus

Etymologia

vimmastua + johdin -us

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Vimmastus valtasi Billotin, ja ensimmäisen hetken kiihkossa hän sieppasi kuvan, jonka kasvot olivat veriset, nosti sen korkealle päänsä yläpuolelle ja päästi miehekkäällä äänellään uhkauksia, vaikkakin se vaara oli ilmeinen, että hän voisi saada kuulan rintaansa samoin kuin nuorimieskin, jonka ruumis virui hänen jalkojensa juuressa.

Alexandre Dumas, Bastiljin valloitus

Minua huvitti äijän vimmastus.

Väinö Kataja, Varavallesmannina

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivimmastus
Genetiivivimmastuksen
Partitiivivimmastusta
Essiivivimmastuksena
Translatiivivimmastukseksi
Inessiivivimmastuksessa
Elatiivivimmastuksesta
Illatiivivimmastukseen
Adessiivivimmastuksella
Ablatiivivimmastukselta
Allatiivivimmastukselle
Abessiivivimmastuksetta

Riimit

-imːɑstus

Kaikki riimit