vimmastussubstantiivi
/ˈʋimːɑstus/
Merkitys
- 1.vimmastumisen tila; vimmastuneisuus
Etymologia
vimmastua + johdin -us
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Vimmastus valtasi Billotin, ja ensimmäisen hetken kiihkossa hän sieppasi kuvan, jonka kasvot olivat veriset, nosti sen korkealle päänsä yläpuolelle ja päästi miehekkäällä äänellään uhkauksia, vaikkakin se vaara oli ilmeinen, että hän voisi saada kuulan rintaansa samoin kuin nuorimieskin, jonka ruumis virui hänen jalkojensa juuressa.
Minua huvitti äijän vimmastus.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 39
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | vimmastus |
| Genetiivi | vimmastuksen |
| Partitiivi | vimmastusta |
| Essiivi | vimmastuksena |
| Translatiivi | vimmastukseksi |
| Inessiivi | vimmastuksessa |
| Elatiivi | vimmastuksesta |
| Illatiivi | vimmastukseen |
| Adessiivi | vimmastuksella |
| Ablatiivi | vimmastukselta |
| Allatiivi | vimmastukselle |
| Abessiivi | vimmastuksetta |
Riimit
-imːɑstus
Kaikki riimit