kir­kas­tu­mi­nen

substantiivi/ˈkirkɑstuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kirkastua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kirkastua

Synonyymit

Etymologia

kirkastua + johdin -minen

Liittyvät sanat

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Uudestisyntyneen yksilön kirkastuminen on olotila, johon ei yksikään syntinen voi täydellisesti päästä tässä elämässä.
— E. W. Pakkala, Herran sana vuoden jokaiselle päivälle
Koko sivistyskehitys tulee samalla asetetuksi suuren ratkaisukohdan eteen: näköpiirin yhtämittainen laajeneminen, työn voitot ja suurentuminen, ajatuksen alinomainen vaurastuminen ja kirkastuminen uhkaa painaa ihmisen yhä syvemmälle hänen omaan erikoisuuteensa; varhaisempien aikojen kehittymättömämmän käsityskannan ihmiselle myöntämä ylevämmyys näyttää auttamattomasti olevan mennyttä.
— Rudolf Eucken, Elämän tarkoitus ja arvo
Tästä viimeistään alkoi hänen sädekehänsä kirkastuminen Suomen oikeustaistelun keulakuvana, mikä aikanaan nosti hänet puoluepolitiikan yläpuolelle.
— Wikipedia: Leo Mechelin

Englanninkieliset vastineet

  • sunburst
  • Transfiguration

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikirkastuminen
Genetiivikirkastumisen
Partitiivikirkastumista
Essiivikirkastumisena
Translatiivikirkastumiseksi
Inessiivikirkastumisessa
Elatiivikirkastumisesta
Illatiivikirkastumiseen
Adessiivikirkastumisella
Ablatiivikirkastumiselta
Allatiivikirkastumiselle
Abessiivikirkastumisetta

Riimit

-uminen

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet