kir­kon­ai­ka

substantiivi/ˈkirkonˌɑi̯kɑ/
Jaa

Yhdyssana: kirkko + aika

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ajankohta, jolloin jumalanpalvelus tai kirkonmenot pidetään

Esimerkkilauseet

Kahvi-Maija näkyi myös joukossa, hän, joka tavallisesti myyskenteli kahvia kirkonajatkin.
Theodolinda Hahnsson, Kotikuusen kuiskehia
Oli vielä puolitoista tuntia kirkonaikaan, ja hän halusi rauhassa mietiskellä; mutta siinä hänet keskeytti Charlotte Ashleyn ääni, joka kuului hänen korviinsa pyhätöstä, kutsuen häntä.
Sarah Doudney, Kun me olimme tyttöjä

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi D

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikirkonaika
Genetiivikirkonajan
Partitiivikirkonaikaa
Essiivikirkonaikana
Translatiivikirkonajaksi
Inessiivikirkonajassa
Elatiivikirkonajasta
Illatiivikirkonaikaan
Adessiivikirkonajalla
Ablatiivikirkonajalta
Allatiivikirkonajalle
Abessiivikirkonajatta

Riimit

-ɑikɑ

Kaikki riimit

Lähteet