Asiasanasto.fi

kirkuminen

substantiivi

/ˈkirkuminen/

Johdettu sanasta: kirkua

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä kirkua

Synonyymit

Etymologia

kirkua + johdin -minen

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Vihdoin tuli tuo kohtalolta määrätty aamu ja ilmassa kuului kaarneitten ja naakkojen kirkuminen, jotka, aavistaen veren lähestyvän, lensivät joka paikasta Kiinalais-kaupunkiin, liitelivät joukottain torin yllä ja peittivät mustina rivinä kirkkojen ristejä, talojen kattojen harjat ja huiput ja hirsipuutkin.

Aleksei Konstantinovitsh Tolstoi, Ruhtinas Serebrjani

Viimeinen ääni, minkä kuulin, oli kotkien kirkuminen.

Robert Louis Stevenson, Ryöstölapsi

Syyrialainen, Yhdysvaltoihin muuttanut Wafa Sultan muistelee, miten beduiinikulttuuriin oli syöpynyt jatkuva riitely, huutaminen ja kirkuminen, missä kovinta ääntä pitänyt katsottiin voittajaksi.

Wikipedia: Klaaniyhteiskunta

Englanninkieliset vastineet

  • squeal

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivikirkuminen
Genetiivikirkumisen
Partitiivikirkumista
Essiivikirkumisena
Translatiivikirkumiseksi
Inessiivikirkumisessa
Elatiivikirkumisesta
Illatiivikirkumiseen
Adessiivikirkumisella
Ablatiivikirkumiselta
Allatiivikirkumiselle
Abessiivikirkumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit