kirs­kaus

substantiivi/ˈkirskɑus/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. terävä, kirskuva ääni

Esimerkkilauseet

Kuului viiltävän terävä hammasten kirskaus — ja kun Julia katsahti niihin kasvoihin, jotka olivat hänelle rakkaimmat, alkoi häntä puistattaa — hän pelkäsi Marcusta kuin jotakin yliluonnollista olentoa.
— Konrad Lehtimäki, Ylös helvetistä
Kirskaus kuului akkunan luota silloin tällöin, ja yksinpuhelua jatkui.
— Urho Karhumäki, Kolkkakala ja muita kalapaloja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikirskaus
Genetiivikirskauksen
Partitiivikirskausta
Essiivikirskauksena
Translatiivikirskaukseksi
Inessiivikirskauksessa
Elatiivikirskauksesta
Illatiivikirskaukseen
Adessiivikirskauksella
Ablatiivikirskaukselta
Allatiivikirskaukselle
Abessiivikirskauksetta

Riimit

-irskɑus

Kaikki riimit

Lähteet