kit­sak­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kiivas, vihainen; kova, kireä, raskas (keli, pakkanen)

Etymologia

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
paikoin itämurteet
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro

ehkä = mokšamordva ket́śä ’kiivas, tulinen’, ket́śakadə̑- ’kiivastua’, tai todennäköisemmin kiteä sanaan (katso tätä) liittyviä deskr. sanoja.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakitšakka ’kireä, raskas (keli); vaivalloinen, työläs, huono, hidas, sitkeä, kankea, jäykkä; ärtyisä, riitaisa, kiukkuinen’
lyydi, vepsäkitšak ’kireä (keli)’
viromurt. kidzo-külm ’ankara pakkanen’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kitsakka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kitsakka