1kiteä1 – kireä, huonoluistoinen (pakkaskeli)
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Levinneisyys
- itämurteet
- Vastineita
- karjala
Kuuluvat onomat. kitistä sanueeseen (katso tätä), merk:n ’vaivalloinen’ kautta tähän voi kuulua myös kitua (katso tätä, huomaa Agr kitua ’kitistä’: »ninquin Rattat kituisit»). Katso myös kitsakka.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kitie ’sama merkitys’, kitšakka ’sama merkitys, vaivalloinen, hidas, kankea’ |
|---|
| – | vertaa myös inkeroinen kittērä ’huonoluistoinen, kitisevä talvitie; itkuinen (lapsi)’. |
|---|
2kiteä2 – natiseva, nariseva, raskas (esim. talvikeli)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kide yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, viro, länsimari
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kitie ’kylmä (pakkassää)’ |
|---|
| lyydi | kide ’iljanko, syyssateen jälkeinen jää’ |
|---|
| vepsä | kid́e (g. ‑gen), kid́ä, kid́eg(i) ’kova pakkanen, huonoluistoinen pakkaskeli’ |
|---|
| viro | kidu ’lumihiutale, kevyt lumi, jota tuuli tuiskuttaa’, kiduhang ’ihmisen kannattava hanki’, kiduda ’tuiskuttaa kevyttä lunta’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| länsimari | länsimari kətšä, itämari kə̑t́śə̑k ’vasta satanut lumi (kylmällä ilmalla)’ |
|---|
. Vertaa kiteä.
Samaa juurta olevia sanoja