kiväärintukki
substantiivi/ˈkiʋæːrinˌtukːi/ki-vää-rin-tuk-ki (5 tavua) · 13 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- kiväärin runko-osa, johon piippu ja koneisto kiinnittyvät
Esimerkkilauseet
Tämän kimppuun hyökättiin heti, ja sitä alettiin murtaa potkimalla, kiväärintukeilla iskemällä ja kangilla vääntämällä.Aseman lamput hohtivat kylminä. Kiväärintukit kolahtelivat lattiaan.
Jossakin hyvin kaukana läheni juna, outo juna hillittömällä vauhdilla...Hän laskeutui jälleen pitkälleen ja piteli kiväärintukista kiinni.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ukːi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiväärintukki. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiväärintukki