klin­ka­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. ontua, hyppiä yhdellä jalalla

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: linka)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan linkata yhteydessä
Slangissa
1910 lähtien
Vastineita
vatja

Lähtökohta: ← nykyruotsi linka ’ontua’, tästä myös ruotsinsaame linkot ’sama merkitys’ (nykyruotsi murt. Suomi klinka ’ontua’ ehkä ← suomi klinkata, jossa sanan alussa on hypok. kaksoiskonsonatti

myös päinvastainen lainasuunta lienee mahdollinen).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

vatjalinkkān (prs.) ’onnun’

Samaa juurta olevia sanoja

Helsingin slangissa

klenkkaa ’ontua’; myös lenkkaa

tunnetaan myös murteissa (lenkata, klenkata, flenkata ’ontua; heilua’); sanassa voi olla vaikutusta ruotsi sanasta linka ’ontua’ (→ linkkaa, klinkkaa ’ontua’, klinkka ’ontuva’).

Johdoksia: klenkka, lenkka ’ontuva; rampa’, klenkkasta ’ontua, nilkuttaa’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Klinkata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/klinkata