koik­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. alkeellinen tai tilapäinen makuusija, esim. pukkisänky, makuulava, (merimiesten) riippumatto tai makuukoju; havuvuode; (slangissa:) omatekoinen maja

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (venäjä: kójka)
Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Slangissa
1900 lähtien
Levinneisyys
kaakkoismurteet Savo Pohjois-Karjala lounaismurteet, osin Etelä-Häme
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro

Lähtökohta: ← venäjä kójka ’koija, makuupaikka (aluksessa); sänky, vuode’ ← joko hollanti kooi tai keskialasaksa kōje ’karsina, makuukoppi’ jne. Vertaa koju, koiju.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkoikka ’uudenaikainen sänky’
karjalakoikka ’seinään kiinnitetty makuulava, rautasänky; pieni koju; soimi, pilttuu’
lyydi, vepsäkoik ’makuulava; riippumatto’
virokoigas (g. koika) ’yksinkertainen tai matala vuode’, koik (g. koigu), koiku ’sama merkitys’

Helsingin slangissa

koija ’maja, koju, koppi, leikkimökki’

← ruotsi koja ’maja’ (← alasaksa koje ’pieni huone’; samaa alkuperää kuin ruotsi koj ’makuupaikka’, katso koisaa).

Johdoksia: koikka, koitši, goitši, goitšu ’omatekoinen maja’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Koikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/koikka