1kokko1 – kartiomainen rakennelma, keväällä tai alkukesällä poltettu nuotio, vartiotuli; seipäistä tehty teerenpyydys; keilamainen keittokota; ullakko, luhti
- Vanhin tieto
- Henrik Florinus, 1702
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro
Johd. s:sta kokka, katso tätä, kuten myös kokki (Etelä-Pohjanmaa Satakunta Keski-Suomi Vermlanti) ’kalastajan koju; ullakko, luhti’.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kokkoi ’juhannuskokko; viljan- tai heinänkuivausteline’ |
|---|---|
| karjala | kokko ’keilamainen hernekeko; juhannus- tai muu tuli’ (→ venäjä kokúj ’juhannus’); ’leivonnainen, leipäkakkara’ |
| lyydi | kokoi ’pitkähkö piirakka’ |
| vepsä | kokat́ ’piirakka’ |
| viro | murt. kokk (g. koka) ’pieni heinäkeko’. |
itämerensuomi ? → nykytanska kok ’pieni heinäkeko’ → englanti cock ’heinäkeko’; ehkä vepsä → venäjä murt. kokáč ’eräänlainen piirakka’.