kokoilusubstantiivi
/ˈkokoi̯lu/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.asioiden kerääminen, kokoonpano tai eri osien liittäminen yhteen
Esimerkkilauseet
Ammatiltansa hän on tauluja kaupusteleva koronkiskuri, aikamme taiteellisen kokoilu-innon luomalta uudelta ja hieman mutkalliselta kauppa-alalta.
Jälleen alkoi uusi huolellinen huuhdonta, uusi ahnas kultarakeiden kokoilu, ja taaskin hän lopulta lennätti saadun jäännöksen takaisin veteen.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 2
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | kokoilu |
| Genetiivi | kokoilun |
| Partitiivi | kokoilua |
| Essiivi | kokoiluna |
| Translatiivi | kokoiluksi |
| Inessiivi | kokoilussa |
| Elatiivi | kokoilusta |
| Illatiivi | kokoiluun |
| Adessiivi | kokoilulla |
| Ablatiivi | kokoilulta |
| Allatiivi | kokoilulle |
| Abessiivi | kokoilutta |
Riimit
-okoilu
Kaikki riimit