kolhiminen

substantiivi

/ˈkolhiminen/

Johdettu sanasta: kolhia

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä kolhia

Etymologia

kolhia + johdin -minen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivikolhiminen
Genetiivikolhimisen
Partitiivikolhimistä
Essiivikolhimisenä
Translatiivikolhimiseksi
Inessiivikolhimisessä
Elatiivikolhimisestä
Illatiivikolhimiseen
Adessiivikolhimisellä
Ablatiivikolhimiseltä
Allatiivikolhimiselle
Abessiivikolhimisettä

Riimit

-inen

Kaikki riimit