kol­kut­ta­mi­nen

substantiivi/ˈkolkutːɑminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kol-kut-ta-mi-nen (5 tavua) · 13 kirjainta

Johdettu sanasta: kolkuttaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kolkuttaa

Synonyymit

Esimerkkilauseet

On sanomatta selvä asia, että tällainen kyntäminen ja kaivaminen ja alinomainen kuoleman kolkuttaminen alkoi kyntää vakoja myös poikien kasvoihin ehkä syvemmällekin, vaikka ne eivät siellä olleet niin helposti havaittavissa.
— Urho Karhumäki, Miesten matkassa
Mutta läheltä ikäänkuin maan sisästä tunki hänen korviinsa uudestaan tuo kolkuttaminen ja hakkaaminen, jonka hän jo käytävässä oli kuullut.
— C. Georg Starbäck, Niilo Bonpoika Sture II Kuninkaankruunu
Kumpi lienee viisaampaa, oven kolkuttaminen vaiko naputus ikkunaan?
— Urho Karhumäki, Yli rajan

Etymologia

kolkuttaa + johdin -minen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kolkuttaminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kolkuttaminen