kol­lot­taa

verbi/ˈkolːotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kol-lot-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. itkeä kovaäänisesti tai huutaa
  2. (murteellinen)olla paikallaan tai pysyä sijoillaan
  3. (murteellinen)tuijottaa tai katsella tiiviisti

Esimerkkilauseet

Tuolla makaa ja kollottaa huoneessaan.
— Vilho Helanen, Kohtalon silta
— Krzysia, minä rupean itkeä kollottamaan!
— Henryk Sienkiewicz, Herra Wolodyjowski I
HYYPPA tulee oikealta kollottaen ja surkean näköisenä: Minä selkääni sain — — Se Oinas koikale niskaan koikki, veti hännästä, viurus ja manas, ja taapäin tanas ja selkään loikki.
— Lauri Haarla, Hanuumanin tytär

Etymologia

Alkuperä
Kuvaileva sana
Sanakirjassa
Käsitellään sanan vollottaa yhteydessä
Vastineita
karjala

Kuvaileva sana; vertaa vollottaa.

Murteissa verbiä kollottaa on käytetty eniten Etelä- ja Länsi-Suomessa, verbiä vollottaa Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Onomat.-deskr. sanoja, vertaa volista.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalavolvottoa ’vuotaa, valua; olla jouten; kiristää; ulvoa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kollottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkollotankollotinolen kollottanutolin kollottanut
sinäkollotatkollotitolet kollottanutolit kollottanut
hänkollottaakollottion kollottanutoli kollottanut
mekollotammekollotimmeolemme kollottaneetolimme kollottaneet
tekollotattekollotitteolette kollottaneetolitte kollottaneet
hekollottavatkollottivatovat kollottaneetolivat kollottaneet
passiivikollotetaankollotettiinon kollotettuoli kollotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkollottaisinolisin kollottanut
sinäkollottaisitolisit kollottanut
hänkollottaisiolisi kollottanut
mekollottaisimmeolisimme kollottaneet
tekollottaisitteolisitte kollottaneet
hekollottaisivatolisivat kollottaneet
passiivikollotettaisiinolisi kollotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkollota—
hänkollottakoonolkoon kollottanut
mekollottakaamme—
tekollottakaa—
hekollottakootolkoot kollottaneet
passiivikollotettakoonolkoon kollotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkollottanenlienen kollottanut
sinäkollottanetlienet kollottanut
hänkollottaneelienee kollottanut
mekollottanemmelienemme kollottaneet
tekollottanettelienette kollottaneet
hekollottanevatlienevät kollottaneet
passiivikollotettaneenlienee kollotettu

Infinitiivit

1. infinitiivikollottaa
1. inf. pitkä muotokollottaakseen
2. inf. inessiivikollottaessa
2. inf. inessiivi, passiivikollotettaessa
2. inf. instruktiivikollottaen
3. inf. inessiivikollottamassa
3. inf. elatiivikollottamasta
3. inf. illatiivikollottamaan
3. inf. adessiivikollottamalla
3. inf. abessiivikollottamatta
3. inf. instruktiivikollottaman
4. infinitiivikollottaminen
5. infinitiivikollottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikollottava
Passiivin 1. partisiippikollotettava
Aktiivin 2. partisiippikollottanut
Passiivin 2. partisiippikollotettu
Agenttipartisiippikollottama
Kieltopartisiippikollottamaton

Riimit

-olːotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kollottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kollottaa