vol­lot­taa

verbi/ˈʋolːotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vol-lot-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. itkeä suureen ääneen

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Se ei kuitenkaan voinut olla hänen hento toverinsa, sillä tämä itkeä vollotti nyt.
— Rudyard Kipling, Kim
Tahtoi kyllä jatkaa, mutta ei voinut, itki vaan ääneensä, vollotti kuni susi saaressa.
— Heikki Meriläinen, Kahleeton vanki
Tädin ja sedän matkassa Perhetutut Forsterit kutsuvat Bennetien nuorimman tyttären, 15 -vuotiaan Lydian Brightoniin, mistä Kitty saa aiheen vollottaa, sillä häntä ei ole kutsuttu.
— Wikipedia: Ylpeys ja ennakkoluulo (vuoden 2005 elokuva)

Etymologia

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1880
Levinneisyys
et. Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi
Vastineita
karjala

Onomat.-deskr. sanoja, vertaa volista.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalavolvottoa ’vuotaa, valua; olla jouten; kiristää; ulvoa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • blubber
  • blub
  • blubber out

Esiintymistiheys

3 100 esiintymää · 1.2 / milj.

Suomi24
1.3
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.8
Tekstitykset
1.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: vollottaa 39 % · vollottamaan 14 % · vollota 7 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vollottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävollotanvollotinolen vollottanutolin vollottanut
sinävollotatvollotitolet vollottanutolit vollottanut
hänvollottaavollottion vollottanutoli vollottanut
mevollotammevollotimmeolemme vollottaneetolimme vollottaneet
tevollotattevollotitteolette vollottaneetolitte vollottaneet
hevollottavatvollottivatovat vollottaneetolivat vollottaneet
passiivivollotetaanvollotettiinon vollotettuoli vollotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävollottaisinolisin vollottanut
sinävollottaisitolisit vollottanut
hänvollottaisiolisi vollottanut
mevollottaisimmeolisimme vollottaneet
tevollottaisitteolisitte vollottaneet
hevollottaisivatolisivat vollottaneet
passiivivollotettaisiinolisi vollotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävollota—
hänvollottakoonolkoon vollottanut
mevollottakaamme—
tevollottakaa—
hevollottakootolkoot vollottaneet
passiivivollotettakoonolkoon vollotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävollottanenlienen vollottanut
sinävollottanetlienet vollottanut
hänvollottaneelienee vollottanut
mevollottanemmelienemme vollottaneet
tevollottanettelienette vollottaneet
hevollottanevatlienevät vollottaneet
passiivivollotettaneenlienee vollotettu

Infinitiivit

1. infinitiivivollottaa
1. inf. pitkä muotovollottaakseen
2. inf. inessiivivollottaessa
2. inf. inessiivi, passiivivollotettaessa
2. inf. instruktiivivollottaen
3. inf. inessiivivollottamassa
3. inf. elatiivivollottamasta
3. inf. illatiivivollottamaan
3. inf. adessiivivollottamalla
3. inf. abessiivivollottamatta
3. inf. instruktiivivollottaman
4. infinitiivivollottaminen
5. infinitiivivollottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivollottava
Passiivin 1. partisiippivollotettava
Aktiivin 2. partisiippivollottanut
Passiivin 2. partisiippivollotettu
Agenttipartisiippivollottama
Kieltopartisiippivollottamaton

Riimit

-olːotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vollottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vollottaa