kombinaatio-oppi

1. 1.(Kielitiede)fonetiikan osa-alue, joka tutkii puheessa tapahtuvaa äänteiden yhdistämistä kielellistä informaatiota kantaviksi komplekseiksi yksiköiksi ja tällöin esiintyviä äänneympäristön aiheuttamia muutoksia yksityisten äänteiden artikulaatiossa

1. 1.synonym of kombinatoriikka (“combinatorics”)
2. 2.phonological combinatorics, phonological theory of sound combinations

Liittyvät sanat