koartikulaatio
substantiivi/ˈkoˌɑrtikulɑːtio/
Merkitys
- 1.(Kielitiede)puhe-elinten toimintatavasta aiheutuva, puhetta helpottava ilmiö, jossa samankaltaistumista tapahtuu etenkin peräkkäin esiintyvien äänteiden kesken
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.coarticulation
Esimerkkilauseet
Sen koartikulaatio ympäröivien äänteiden kanssa on kuitenkin vahvaa, minkä vuoksi esimerkiksi sanoissa pullo / ja pilli / esiintyy kaksi toisistaan merkittävästi poikkeavaa l -äännettä.
Koartikulaation toiminta Jos äänteiden ominaiskonfiguraatioista pidettäisiin tiukasti kiinni, ääntöväylän eri osat joutuisivat jatkuvasti muuttamaan monin tavoin asemaansa lausuttaessa erilaisia äänteitä peräkkäin.
Englanninkieliset vastineet
- coarticulation
Esiintymistiheys
17 esiintymää, 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.2
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 3
| Nominatiivi | koartikulaatio |
| Genetiivi | koartikulaation |
| Partitiivi | koartikulaatiota |
| Essiivi | koartikulaationa |
| Translatiivi | koartikulaatioksi |
| Inessiivi | koartikulaatiossa |
| Elatiivi | koartikulaatiosta |
| Illatiivi | koartikulaatioon |
| Adessiivi | koartikulaatiolla |
| Ablatiivi | koartikulaatiolta |
| Allatiivi | koartikulaatiolle |
| Abessiivi | koartikulaatiotta |
Riimit
-ɑːtio
Kaikki riimit