koartikulaatio
substantiivi/ˈkoˌɑrtikulɑːtio/ko-ar-ti-ku-laa-ti-o (5 tavua) · 14 kirjainta
Merkitys
- (Kielitiede)puhe-elinten toimintatavasta aiheutuva, puhetta helpottava ilmiö, jossa samankaltaistumista tapahtuu etenkin peräkkäin esiintyvien äänteiden kesken
Esimerkkilauseet
Edellisessä [ ]: n artikulaatiopaikka tuntuu olevan palataalinen, jälkimmäisessä taas velaarinen, mutta nämä piirteet ovat ympäröivien [ i ] ja [ u ] - vokaalien ääntöpaikoista lainautunutta mekaanista koartikulaatiota.Sen koartikulaatio ympäröivien äänteiden kanssa on kuitenkin vahvaa, minkä vuoksi esimerkiksi sanoissa pullo / ja pilli / esiintyy kaksi toisistaan merkittävästi poikkeavaa l -äännettä.Kielenkäyttäjät eivät yleensä tiedosta käyttämäänsä koartikulaatiota lainkaan.Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.coarticulation
Englanninkieliset vastineet
- coarticulation
Esiintymistiheys
17 esiintymää · 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.2
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 3 (valtio)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑːtio
Kaikki riimitLähteet
- Wiktionary (englanti)· CC BY-SA 4.0
- FinnWordNet 2.0, Lindén et al. (2012)· CC BY 3.0
- Psykolingvistiset tunnusluvut, Kielipankki· CC BY 4.0
- Tieteen termipankki· CC BY-SA 3.0
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Koartikulaatio. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/koartikulaatio