ko­ar­ti­ku­laa­ti­o

substantiivi/ˈkoˌɑrtikulɑːtio/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ko-ar-ti-ku-laa-ti-o (5 tavua) · 14 kirjainta

Merkitys

  1. (Kielitiede)puhe-elinten toimintatavasta aiheutuva, puhetta helpottava ilmiö, jossa samankaltaistumista tapahtuu etenkin peräkkäin esiintyvien äänteiden kesken

Esimerkkilauseet

Edellisessä [ ]: n artikulaatiopaikka tuntuu olevan palataalinen, jälkimmäisessä taas velaarinen, mutta nämä piirteet ovat ympäröivien [ i ] ja [ u ] - vokaalien ääntöpaikoista lainautunutta mekaanista koartikulaatiota.
— Wikipedia: Soinnillinen glottaalifrikatiivi
Sen koartikulaatio ympäröivien äänteiden kanssa on kuitenkin vahvaa, minkä vuoksi esimerkiksi sanoissa pullo / ja pilli / esiintyy kaksi toisistaan merkittävästi poikkeavaa l -äännettä.
— Wikipedia: Lateraali
Kielenkäyttäjät eivät yleensä tiedosta käyttämäänsä koartikulaatiota lainkaan.
— Wikipedia: Koartikulaatio

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.coarticulation

Englanninkieliset vastineet

  • coarticulation

Esiintymistiheys

17 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.2
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 3 (valtio)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑːtio

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Koartikulaatio. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/koartikulaatio